Kunnallisvaalien jälkipyykki

Pitkään odotettu kunnallisvaalit päättyivät eilen, puolueiden taistelu ja loppukiri kunnallisvaltuuston paikoista oli koko valtakunnallisen median puheenaiheena.

Kunnallisvaalien äänestysprosentti jäi vaatimattomasti 58,2 prosenttiin, lähes kaksi miljoonaa äänioikeutettuja on jäänyt pois vaaliuurnilta, mikä on hälyttävä lukumäärä perinteisessä demokraattisessa yhteiskunnassa. Maahanmuuttajien äänestysprosentista ei ole virallista lukua, mutta se on paljon alhaisempi kuin kantaväestöllä.

Suurempien puolueiden kokoonpano on pysynyt ennallaan ja vaalien suurin voittaja oli odotetusti perussuomalaiset, vaikka heidän äänisaalinsa nousi yli 12 prosenttiin, he eivät yltyneet ennakoittuun 17 prosenttiin. Keskusta puolue oli toiseksi suurin voittaja , puolue nousi edellisestä eduskuntavaaleista ja piti komeasti kiinni asemastaan kolmantena suurempana puolueena.

Keskustan vaaliaseena oli kuntaliitosten vastustaminen ja uuden puhenejohtajan valitseminen antoi lisää potkua puolueen kannatuksen kasvattamiselle. Perussuomalaiset löivät läpi pienissä paikkakunnissa, mutta heidän jytkynsä jäi vaisoksi suurissa kaupungeissa.

Mainittava seikka on myös, että kunnallisvaaleissa oli ehdokkaana 162 kansanedustajaa, jotka kaikki pääsivät kaupunginvaltuutetuiksi.

Kunnallisvaalien erikoisena antina oli maahanmuuttajien korkea edustajamäärä vaaleissa, maahanmuuttajaehdokkaita löytyi kaikkien puolueiden riveistä. Maahanmuuttajien osallistuminen poliittisessa päätöksenteossa on merkittävä muutos, sillä koko ajan heidän asemaansa vahvistuu nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Maahanmuuttajataustaiset kaupunkivaltuutetut tietävät parhaiten erilaisten maahanmuuttajaryhmien haasteet ja tarpeet kotoutumisprosessissa. Mitä nopeammin uussuomalaiset sopeutuvat Suomeen, sitä paremmin heistä tulee voimavara Suomea uhkaavan suuren väestörakennemuutoksen edellä