Somalia Goes Movies-kulttuuritapahtuma

Edellisenä viikonloppuna Helsingissä järjestettiin mielenkiintoinen kulttuuritapahtuma, jonka otsikkona oli Somalia Goes Movies. Viikonlopun yhteydessä esitettiin lyhytelokuvia ja dokumentteja sekä somaliasta että suomesta.

Tapahtuman ohjelmat käsittelivät erilaisia aiheita erilaisista aikakausista useammasta erinäkökulmista suomen ja somalian kehitysyhteistyön historiasta 1980-luvulla, 1990-luvulla suomeen pakolaisina saapuneita somalitaustaisten maahanmuuttajien kotoutumista ja kahden väliseen kulttuurin synnyttämistä haasteista ja mahdollisuuksista.

Elokuvien ja dokumenttien pohjasta syntyi keskusteluja eri sukupolvien välillä sitä, miten he ovat kokeneet vanha Somalia 1980-luvulla ja miten tärkeäksi toisen sukupolven somalitaustaiset nuoret kokevat entistä kotimaansa historia ja sen vaikutusta heidän kulttuurinsa ja identiteettinsä säilyttämisen kannalta.

Tapahtuma veti noin 120 osallistujia, jotka edustivat eri sukupolvea ja eri etnisryhmiä, mutta pääosin somalitaustaisia nuoria ja suomalaisia senioreita, jotka toteuttivat kehitysyhteistyötä Somaliassa 1980-luvun puolivälissä. Suurin pääkohderyhmä olivat nuoria somalitaustaisia, jotka kokevat suomea kotimaana ja Somalia synnyinmaana tai vanhempiensa synnyinmaana, josta he ovat vaan kuulleet tarinoita ja surullisia uutisvirtauksia pitkään sisällissota raivanneesta maasta.

Yksi suomalainen rouva, joka osallistui tapahtumaan, kertoi hänen ensimmäisestä matkastaan Somalian pääkaupungissa Mogadishussa. Hän muisteli ensimmäisen kosketuksensa Somaliaan vuonna 1985 Mogadishun olleen tosi kaunis, turvallinen ja metropolinen kaupunki, hän muisteli ensimmäistä matkaansa haikeissa tunnelmissa, kaupungin lentokentästä, hotellien, rantojen ja koko ilmapiirin tunnelma oli jotenkin maagista. Molempina päivinä Veera Jansa avasi ohjelmaa lausumalla suomalaisen lääkärin kirjoittama kaunis runo, jolla hän kuvaili Mogadishua samantapaisesti kuin kyseinen rouva. Rouva kertoi myös hänen viimeisestä matkastaan Mogadishussa vuonna 1989 vuosi ennen sisällissodan alkua ja hän kuvaili kaupungin tilanteen muuttuneen kiristyneemmäksi ja peruspalvelut eivät toimineet yhtä hyvin kuin ennen, eikä kaupungissa tuntenut enää itsensä turvalliseksi.

Paikalla oli myös muita suomalaisia ja vanhempia ensimmäisen sukupolven somalitaustaisia maahanmuuttaajia, jotka muistelivat entistä Somalia nostalgialla ja mielellään muistelivat maan värikästä kaupunkikulttuuria (teatteria, kansallistanssia,musiikkia) sekä mielenkiintoista ja elävää paimentolaiskulttuuria (kamelit, karjanhoito, runoileminen).

Nuoret olivat ylpeitä entisestä Somaliasta, se oli heille uutta kokemusta, sillä melkein kaikki uutiset mediassa Somaliasta ja suurin osa heidän muistosta maasta ovat negatiivisia tapahtumsarjoja. He kokivat maansa historiallisen katsauksen olevan hyvin tärkeä heille, koska se herätti heissä toivoa Somalian toipumisesta ja kannusti heitä osallistumaan ja vaikuttamaan maansa jälleenrakentamiseen.

Tapahtuman järjesttäjinä toimivat SFPF (Somali Forum for Progress Finland) ja Suomen Somaliopiskelijoiden yhdistys ja se kesti (13-14.10.2012) välisenä aikana. Tapahtuman osallistujat toivottivat ja ehdottivat, että projekti jatkuisi myös ensi vuonna ja jotkut ehdottivat että sen voisi viedä myös muihin suomen suuriin kaupunkeihin.