Rikos, raiskaus ja rangaistus

Kun joku varastaa Saudi-Arabiassa, on ankarin mahdollinen rangaistus oikean käden kämmenen katkaisu. Vaikka tällainen käytäntö on meille länsimaissa asuville raaka ja epäinhimillinen, löytyy täältäkin ihmisiä joiden mielestä monien törkeiden rikosten rangaistuksia tulisi koventaa. Omasta mielestäni tähän kategoriaan kuuluu raiskaus.

Suomessa raiskaajien tuomiot vaihtelevat muutaman kuukauden ehdollisesta kuuden vuoden ehdottomaan vankeustuomioon. Keskimääräinen tuomio ”perusmuotoisesta” raiskauksesta on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta. Vaikka rikostyyppien ja varsinkin yksittäisten rikosten rinnastaminen tai edes vertailu on vaikeaa, minua ihmetyttää suuresti se, että rangaistukset ovat samaa tasoa esimerkiksi talousrikoksista langetettavien rangaistusten kanssa. Kevään Nova-jupakassa Arto Merisalo tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen törkeistä velallisen epärehellisyysrikoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista, törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjuksen antamisesta, rekisterimerkintärikoksesta ja kirjanpitorikoksesta. Muut osalliset saivat hieman kevyempiä tuomioita. En kyseenalaista ollenkaan heidän saamiaan tuomioita, mutta minua ihmetyttää se, että raiskauksista langetettavat tuomiot ovat niin lieviä verrattuna näihin talousrikostuomioihin. Kun idässä katkaistaan varkailta käsi, meillä he saavat samanlaisen tuomion kuin raiskaajat. Onko raha kaikkialla tärkeämpää kuin ihmisarvo?

Mielestäni tarvitaan keskustelua siitä, mikä ylipäänsä nähdään raiskauksena. Seksuaalirikoslaki sisältää paljon vaikeasti hahmotettavissa olevia termejä, kuten yllämainittu ”perusmuotoinen” raiskaus. Avioliitossa tapahtuva raiskauskin kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1994. Monissa Afrikan maissa raiskaukset ovat järkyttävän yleisiä, todella raakoja ja julman väkivaltaisia. Uhreille jää usein elinikäisiä fyysisiä vammoja, psyykkisistä puhumattakaan. Suomessa taas puhutaan paljon ns. treffiraiskauksista, jolloin pari on vaikka viettänyt iltaa yhdessä ja lähtee samaan paikkaan yöksi. Jossain vaiheessa nainen (tosin miehetkin voivat olla uhreja) päättää, ettei haluakaan harrastaa seksiä, mutta mies ei käsitä, että EI tarkoittaa eitä. Useimmat miehet ymmärtävät tässä vaiheessa perääntyä, mutta jotkut onnettomat eivät osaa lopettaa vaan vievät asian loppuun. Aktin jälkeen pari saattaa nukkua yön yli yhdessä, ja nainen menee myöhemmin ilmoittamaan tapahtuneesta poliisille.

Kun raiskauksesta aletaan keskustella, on erilaisilla ihmisillä erilaisia mielipiteitä. Monen Lähi-idästä tai Afrikasta kotoisin olevan mielestä edellisessä esimerkissä ei ole tapahtunut raiskausta, koska kaksi ihmistä on viettänyt koko illan yhdessä. Uskon, että useimpien suomalaisten mielestä tuollainen teko on tuomittava raiskaukseksi. Muistan kuitenkin erään facebookissa käydyn keskustelun, jossa suomalaiset syyttivät raiskauksen uhriksi joutunutta naista siitä, että hän oli itse aiheuttanut teon. Hän oli nimittäin kävellyt Kaisaniemen puistossa puolen yön jälkeen lyhyessä hameessa. Olin hämmentynyt siitä, miten moni suomalainen piti naista syyllisenä siihen, että hänet oli raiskattu.
Hämmennyksen lisäksi sana ”raiskaus” aiheuttaa minussa aina saman reaktion: VIHAN. Jokainen raiskaus on tuomittava ankarasti, tehtiin se missä ja miten tahansa, riippumatta tekijän tai uhrin uskonnosta tai etnisestä alkuperästä.

Samalla kun tuomitsemme toinen toistemme kulttuureja, syyllistymme itse tekemään ja hyväksymään omissa yhteisöissämme vääryyksiä. Saudi-Arabiassa katkaistaan varkaalta käsi, ja meillä Suomessakin ruumiillinen koskemattomuus tuntuu olevan rahaa vähäpätöisempi asia. Samalla kun tuomitsemme muiden rangaistukset barbaarisina, olemme itsekin omalla tavallamme alkutekijöissä. Mielestäni miehen, joka pakottaa naisen seksiin voisi vähintään lukita pois johonkin maanalaiseen kaivoon koko loppuelämäkseen. Voin antaa anteeksi varkaille ja talousrikollisille, mutta en raiskaajille. Tavarat ja raha voidaan maksaa jollain lailla takaisin, vaikka elinkautisella mittaisella pakkotyöllä, mutta raiskaaja ei voi koskaan saada tekemättömäksi sitä, mitä on uhrilleen tehnyt. Siksi olen sitä mieltä, että rangaistuksen pitäisi olla yhtä unohtumaton ja hirveä kuin tuskan, jota uhri kantaa loppuelämänsä mukanaan.

Toivon tämän kirjoituksen herättävän keskustelua tärkeästä aiheesta. Toivon rakentavia kommentteja, en herjauksia. Paastoan vielä pari viikkoa, enkä haluaisi hukata turhaa energiaa asiattomien kommenttien lukemiseen.

Abdirahim Hussein
Kirjoittaja on Keskustan ehdokas tulevissa kunnalisvaaleissa Helsingin vaalipiirissä. Hän on somalitaustainen kansalaisaktivisti, joka edistää maahanmuuttajien sopeutumista ja yhteisöjen dialogia suomalaisessa yhteiskunnassa.